Ympärillä ihmiset ettii miehen, menee naimisiin, muuttaa omakotitaloon, saa lapsia. Sit ku se on tehty ni ne miettii et mitäs nyt tehdään. No helvetti hankitaan keski-iän kriisi ja ruvetaan hamstraamaan...

Mies haluu veneen, moottoripyörän, uuden auton ja muuta egoa nostattavaa tavaraa.

Nainen hommaa keittiö tarvikkeita, uusia vaatteita, sisustaa, ostaa dildon ku kaipaa jännitystä sänkyyn jne.

Ja sit mietitään et nyt ollaan onnellisia. Eikuhei, ei se materia tuonukkaan sitä onnea ja sit erotaan. 

hahahahaahhaahhaahahha, hahahahahahahahahahha, hahahahahahahahahahha

Okei ehkä vähän stereotyyppinen esimerkki mut aika normi setti. 

Minkä takia ihmiset tarvitsee niin kauheesti kaikkea? Miks pitää näyttää ulospäin et mulla on hei? Ja tekeekö se oikeesti ihmisen onnellikseksi jos saa materiaa?

Onko toinen auto, chanelin meikkivoide, silikonitissit, moottoripyörä, merkkivaatteet, design kalusteet, kotiteatteri, kuuma lenkkeilyasu, tekoripset, kampaamokäynnit, moottorisänky, luxus kahvikone ynnä muu todellakin tarpeellisia ja tuoko ne onnellisuutta?

Oikeestihan me ollaan kaikki ihan uskomattoman itsekeskesiä ihmisiä ja tehään kaikkemme että meillä olis hyvä olla. Jos näin ei olis, näyttäis maailma aika erilaiselta.

Mitä jos ihmiset käyttäis sen ylimääräsen rahan vaikka kulttuureihin ja ihmisiin tutustuen (en tarkoita viikon lomaa kanarialla) tai auttais sellasia ihmisiä keillä oikeesti menee huonosti. Sillon olis fyysisesti köyhempi mut ehkä henkisesti rikkaampi. 

Miten sitä vois olla onnellinen, niinku oikeesti. tiiän et vaikka mulla olis 10.000e kk palkka ni ei se musta onnellista tekis, helpottais toki elämää.

Itsehän en pitkäkestoisesta onnellisuudesta tiedä mitään, koska adhd hyökkää aina kimppuun ja ajaa mut ulkomaille seikkailemaan ja jos en sinne lähe niin depressio syö mut elävältä. 

Tällasia kevyitä ja iloisia ajatuksia